PANIIKKISANOMAT

Kokouskutsu

Paniikkihäiriöyhdistys ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään Tuorlan Majatalossa ( www.tuorlanmajatalo.fi ) os. Tuorlantie 1 21500 Piikkiö ( 13 km Turusta Helsinkiin päin 110 tietä )
Lauantaina 25.4.2009 klo 18.00.
Kokouksessa käsitellään sääntöjen 14 § olevat asiat.

Perinteinen kevät-tapaaminen

Kokouksen yhdeydessä kevättapaaminen 

Perjantaista 24.4. klo 18.00 - sunnuntaihin 26.4.-09 klo 12.00

Hinnat täyshoidolla: perjantai-sunnuntai 95 €
Lauantai- sunnuntai 75 € Pelkät ruokailut 62 €
Majoitus 2 hengen huoneissa.
Ilmoittautumiset Urho Riipiselle, puh. 0400-884670 tai s-postilla
urho.riipinen@paniikki.net 15.4.2009 mennessä.
Ajo-ohje löytyy sivuilta www.tuorlanmajatalo.fi

Tervetuloa!        Hallitus

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Vertaistuki on voimaa
Paniikkihäiriö on luonteeltaan sairaus, jossa vertaistuen merkitys korostuu. Yksinäisyys syö voimia ja yhdessä paniikin kanssa siitä tulee elämänpiiriä vahvasti rajoittava. Tälläisessa tilanteessa kontaktit muihin ihmisiin loppuvat helposti kokonaan. Syntyy neljän seinän kierre, jota on omin voimin usein vaikea murtaa. Ulkopuolelelta siihen on vaikea puuttua, edes perheenjäsen ei aina siihen pysty.
Haluan rohkaista kaikkia etsimään tietä ulos, apua löytyy monesta paikasta, omalta lääkäriltä,
mielenterveystoimistoista ja muilta ammattilaisilta.

Voimme auttaa myös itseämme
Hyvien ystävien merkitys on suuri, heidän avullaan yhteydet kodin ulkopuolelle pysyvät kunnossa.
Toisten paniikkia sairastavien tuki ja yhteisten kokemusten jakaminen on mielestäni ehdotonta
”luksusta” jota voi saada. Valitettavasti kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta. Vertaisryhmiä ei ole riittävästi pitkien etäisyyksien maassa. Paniikkihäiriöyhdistyksellä on vertaisryhmiä eripuolilla maata. Ryhmien yhteystiedot löytyvät tämän lehden takasivulta. Toiminta näissä ryhmissä on  vapaaehtoistyötä, joten ryhmiä voi olla vain sen verran kuin vetäjiä löytyy. Ryhmän toiminta muotoutuu siihen osallistuvien yhteisen työn tuloksena, niinpä toimintatavat voivat olla vähän erilaisia eripuolilla maata. Kuitenkin ryhmien tavoitteet ovat samat, luoda hyvää oloa, turvallisuuden tunnetta ja uskoa parempaan arkeen. Vertaisohjaajille on järjestetty vuosien mittaan koulutusta ryhmän vetämiseen. Koulutus antaa ohjaajalle uusia työkaluja ja edistää heidän kykyään toimia tehtävässään. Ohjaajat tekevät arvokasta työtä täydentäessään terveydenhuolto järjestelmäämme. Vapaaehtoisten ja ammattilaisten yhteistyötä on lisättävä tulevaisuudessa, sitä vaatii niin potilaiden kuin yhteiskunnan etu taloudellisten aikojen kovetessa.

Urho Riipinen

Puhelintuki

Yhdistyksen puhelintukihenkilö on Tarja Holmstöm
puh. 040-587 4920
email. tarja.holmstrom@paniikki.net

Paniikkihäiriön vaikutus elämänlaatuun

Paniikkihäiriön vaikutus elämänlaatuun
Paniikkihäiriön vaikutus elämänlaatuun oli laaja. Nukkuminen, työelämä, perhe-elämä ja ihmissuhteet kärsivät, liikkuminen väheni ja itsetunto sekä itseluottamus heikkenivät. Vastauksissa kuvattiin muun muassa elämisen olevan jollain lailla pysähdyksissä, kun paniikkihäiriö rajoittaa paljon elämää. Yöunen laatu oli huonoa, sairaslomat työstä kasvoivat, yhteisistä menoista perheen kanssa oli pahimmillaan luovuttava ja ihmissuhteet harvenivat. Vastauksissa tuotiin esille myös suru siitä, kuinka paniikkihäiriön sairastaminen vaikuttaa vanhemmuuteen; lasten kanssa vietettyyn aikaan ja heidän kanssa puuhaamiseen. Paniikkihäiriötä sairastava vanhempi ei pysty lähtemään sellaisiin paikkoihin, joissa hän haluaisi yhdessä lasten kanssa käydä. Tämä omalta osaltaan vaikuttaa itsetuntoon. Syrjäytymisen eston merkitystä korosti kaksi vastaajaa.

Paniikkihäiriö voi kyllä invalisoida ihmisen todella pahasti.

Se todella syö sisältä.

Paniikkihäiriö on elämää vaikeuttava vakava sairaus. Pahimmillaan se on sitä, että linnottautuu kotiinsa vuosiksi eikä uskalla liikkua, muuta kuin kotonansa. Lisäksi paniikkihäiriötä kärsivät joutuvat usein kohtaamaan muiden ihmisten tuijottamista, joka vain pahentaa kohtauksia.

Lasten kanssa lähteminen kotipihaa kauemmaksi oli mahdotonta.

Joillakin vastaajilla ilmeni myös riippuvaisuutta läheisistä mikä oli omiaan lisäämään häpeän tunnetta. Monelle vastaajalle tuki arkipäivän elämään tuli perheeltä ja ystäviltä. Tukenaan paniikkihäiriötä sairastava lähiomainen oli kahdella vastaajalla ja yhdellä vastaajalla ystävä.

Auttamiskeinot
Hyvinä auttamismuotoina vertaistuki ja lääkitys mainittiin eniten. Seuraavaksi tulivat terapiat ja erakoitumisen esto, esimerkiksi suostuttelu yhdessä lenkille tai asioille.

Lähteminen potilaan kanssa esim kauppaan ja ulos kodista, rinnalla kulkeminen ja rauhoittaminen, kun usko omaan itseen katoaa kokonaan. Tukemista, tukemista ja tukemista; olkapäätä johon voi nojata.

Vastaajat korostivat myös hyvän lääkärin ja tiedon merkitystä. Lisäksi vastaajat mainitsivat ystävän tuen, arkipäivän vaikeista asioista juttelun ja niiden kohtaamisessa auttamisen, kurssit, paikan jonne voi soittaa, olkapäänä olon, henkilön saatavilla olon ja avuntarjoamisen. Auttaa kun henkilö kysyy, että voiko hän jotenkin auttaa ja miten. Eli ei haittaa vaikkei tietäisi miten voi auttaa. Jo pelkällä avun tarjoamisella on sairastavalle suuri merkitys. Avun tarjoaminen on merkki sairastavalle siitä, että hänestä välitetään. Vastaajat painottivat myös puhumisen merkitystä. Yksi vastaajista korosti erilaisten toiminnallisten ja luovien ryhmien sekä keskusteluryhmien osuutta auttajana. Vaikka vastaajat painottivatkin eri asioita hyvinä auttamismuotoina, niin tutkimuksen tuloksissa vahvistui kuitenkin se, että kukaan ei selviä ainoastaan lääkityksellä. Kukaan vastaajista ei kokenut riittäväksi tueksi vain reseptin antamista vaan paniikkihäiriön hoitoon tarvitaan muutakin.

Paniikkihäiriötä sairastavaa helpottavia elementtejä
Vastausaineistosta nousi keskeisiä elementtejä, joilla näytti olevan oleellista merkitystä paniikkihäiriötä sairastavan arjen helpottamisessa. Yhdistävinä nimittäjinä vastauksille olivat uskon luominen kuntoutumiseen, tavoitettavuus, todesta otto, ympäristön huomiointi sekä syrjäytymisen ehkäisy. Uskon luomisesta kuntoutumiseen, tavoitettavuudesta ja todesta otosta yhdessä muodostuu tärkeä elementti: turvallisuuden tunteen välittäminen. Jo pelkkä tieto numerosta johon soittaa kun pahin iskee, helpottaa ja luo turvallisuuden tunnetta. Ennakkovarustautuminen ja toimintasuunnitelman laatiminen tilanteiden varalta on siis tärkeää.

Vastaajat toivoivat heidän ympäristönsä otettavan huomioon ja syrjäytymiseen puututtavan. Työntekijän tulisi kiinnittää huomiota asiakkaan ja hänen käyttäytymisensä lisäksi asiakkaan ympäristöön, siihen fyysiseen ja sosiaaliseen arjen kontekstiin, jossa asiakas päivittäin elää. Vastauksissa toivottiin työntekijän kysyvän, missä arkipäivän tilanteissa kuten kodissa, koulussa tai työssä selviytymisessä on hankaluuksia.

Syrjäytymisen ehkäisemiseen kuuluvilla paniikkihäiriötä sairastavien itsetunnon kohotuksella sekä yleisesti lisääntyneellä puhumisella paniikkihäiriöstä tarkoitettiin vastauksissa sitä, että jos paniikkihäiriötä sairastavien itsetunto saadaan nousemaan, he voivat olla häpeämättä esillä ja mukana yhteiskunnan toiminnoissa omien edellytystensä mukaisesti. Tällöin ei tarvitse vetäytyä ja rohkaistuu yhdessä toisten kanssa vaikuttamaan kohteluunsa ja pitämään ääntään kuuluvilla. Yleisesti lisääntynyt puhuminen paniikkihäiriöstä ja avoimempi mielenterveyden asioiden julkituominen ehkäisevät syrjäytymistä, koska ei tarvitse kärsiä niin paljon poikkeavuuden kokemuksesta.

Vastaajat peräänkuuluttivat myös oman hyväksymisen ja itsehoidon (erilaiset harrastukset ja rentoutumistavat) merkitystä selviytymisessä. Taulukossa 2 näkyvät vastauksia yhdistävät elementit, jotka vastaajat kokivat merkityksellisiksi.

TAULUKKO 2. Paniikkihäiriötä sairastavien arkea helpottavat elementit

rinnalla kulkeminen		Uskon luominen kuntoutumiseen
rauhoittaminen
asiantuntijan vakuutus selviämisestä
tieto yhteydenottomahdollisuudesta auttavaan tahoon tai henkilöön		Tavoitettavuus
varmuus tavoittamisesta
kuuntelu		Todesta otto
ymmärrys
perheen osallistaminen terapiassa		Ympäristön huomiointi
asuinseudun merkitys
arkipäivän ongelmatilanteista keskustelu
yhdessä lähteminen kodin ulkopuolelle		Syrjäytymisen ehkäisy
paniikkihäiriötä sairastavien itsetunnon kohotus
yleisesti lisääntynyt puhuminen paniikkihäiriöstä

TURVALLISUUDEN 
TUNTEEN  VÄLITTÄMINEN

Tutkimuksessa ilmeni, että jos lähipiiri ei välittänyt, paniikkihäiriötä sairastavan oli erityisen vaikeaa kestää arkielämää. Kyselyyn osallistuneet ymmärsivät, että lähipiiri ei välttämättä osaa tukea vaikka haluaisikin. On eri asia ettei välitä. Läheisten liian vähälle tuelle oli jäänyt vastaajista kaksi. 

Pitää muistaa myös se että ihminen joka ei sairasta itse ei myöskään aina osaa antaa oikealaista tukea, vaikka haluaisikin.

Ne vastaajat, jotka eivät olleet saaneet osakseen hyvää tukea, toivoivat että jos joku heidän lapsistaan tai muista läheisistään joskus sairastuu paniikkihäiriöön, niin hän saisi hyvän lääkärin ja lääkityksen ajoissa sekä kaiken mahdollisen tiedon ja parhaan tuen. Vastaajat toivoivat myös paniikkihäiriötä sairastavien hyvän edistämistä.

Toivoisin että nuoret ihmiset pääsisivät hyvään ja aikaiseen hoitoon ja lääkärille joka todella tietää mistä puhuu, ennen kuin potilaan voimat loppuvat!

Nähtiin, että kun yleisesti puhutaan enemmän paniikkihäiriöstä, se helpottaa ja on jo helpottanut elämää. Vastauksissa tuotiin kuitenkin esille, että paniikkihäiriö-sanaa on viljelty hieman liikaakin ja se on tullut ikään kuin ”muotiin”. Tämä on vaikuttanut ihmisten käsityksiin. Todellisuudessa arkipäivän puheessa käyttämällämme sanonnalla: ”Mä oon ihan paniikissa” ei ole mitään tekemistä elämää vakavasti rajoittavan paniikkihäiriön kanssa. Kukaan ei halua tällaista osakseen siitä syystä, että on muodikasta sairastaa paniikkihäiriötä.

Vastaajien kolme erilaista suhdetta paniikkihäiriöönsä
Vastauksista erottui kolme erilaista vaihetta, miten vastaajat suhtautuvat paniikkihäiriöönsä tällä hetkellä. Ensimmäistä kuvaavat sanat katkeroituminen ja kärsimys. Näille vastauksille oli tyypillistä paniikkihäiriön kokeminen edelleen viholliseksi. Vastauksista näkyi eräänlainen toivottomuus tai passiivisuus. Paniikkihäiriön takia oli kärsitty paljon ja sen takia oli jäänyt paljon elämässä joko työuralla tai perheen kanssa toteuttamatta. Elämänlaatu oli kärsinyt ja yhteisiä vapaa-ajan matkoja oli jäänyt tekemättä. Paniikkihäiriö oli saattanut johtaa työkyvyttömyyseläkkeelle. Tekemättä jääneitä asioita harmiteltiin edelleen, eikä voitu hyväksyä, miksi paniikkihäiriön täytyi sattua omalle kohdalle. Vastauksia leimasi myös uskon puute siihen, että sairastumisen aikoihin olisi ollut tai että nyt olisi keinoja auttaa. Nämä vastaajat olivat jääneet liian vähälle henkiselle tuelle, tilaisuutta purkaa nuo voimavaroja kuluttavat Miksi? – kysymykset ja käsitellä näitä katkeroitumisen tunteita. Vastaajat olivat jääneet vaille riittävää tietoa tai diagnoosi oli tehty liian myöhään.

Kyllä elämänlaatu on selvästi kärsinyt. Arjen askareet on pakko selvitä, maailma on kova ja tämä oli kohtaloni josta en pääse ikinä irti!

Ei ollut oikein tukia silloin. Eikä taida olla nytkään.

En tiedä millaista apua kukaan olis pystynyt antamaan.

Miksi minä?

Toista vaihetta luonnehtivat sanat hyväksyminen ja opettelu. Tässä vaiheessa oli suurin osa vastaajista. Paniikkihäiriö nähtiin osana elämää, eikä se ollut erityisen positiivinen mutta ei enää hallitsematonkaan. Vastauksissa kuvastui toivo ja usko siihen, että selviytyminen ja paniikkihäiriön kanssa eläminen on mahdollista, vaikka se ajoittain kiusallista onkin. Aiemmin paniikkihäiriö oli vienyt todella paljon voimia ja tietämättömyys pelottanut, mutta alkuvaikeuksista huolimatta nyt oli jo selvästi seesteisempi vaihe elämässä. Paniikkihäiriö ei muistuttanut itsestään kuin lähinnä stressaavissa tai uusissa tilanteissa. Paniikkihäiriön kanssa oli opittu elämään. 

Iloinen mieli ja itsetunnon kasvu auttaa selviämään.

Periksi ei saa antaa, valoa näkyvissä vaikka välillä olisi vaikeaa.

Paniikin kanssa pystyy elämään, kun hakee apua, vaikka se olisi kuinka vaikeaa.

Tästä ei koskaan täysin parane, kohtaukset häviävät ja joskus tulevat kuin migreeni yllättäen. Tämän kanssa oppii elämään ja hallitsemaan itseä ja paniikkia, ajan kanssa paremmin.

Viimeistä vaihetta nimeän sanoilla selviytyminen ja voittaminen. Tähän vaiheeseen kuuluvissa vastauksissa kyettiin näkemään paniikkihäiriön tuoneen elämään jopa jotain positiivistakin, vastauksista ilmeni jopa eräänlaista "kiitollisuutta" siitä, että on sairastanut paniikkihäiriötä. Kokemus oli merkinnyt elämänarvojen muuttumista, tutustumista uusiin ihmisiin tai itsestä oppimista, itsevarmuuden tai vahvuuden lisääntymistä. Tähän ryhmään kuuluivat myös ne, joilla oli tukenaan paniikkihäiriöstä kärsivä lähiomainen. Tällä tavoin suhtautuvat vastaajat olivat saaneet jonkinlaista henkistä tukea, mahdollisuuden jutella jonkun kanssa paniikkihäiriöstään ja harjoitella tilanteiden kohtaamista käytännössä. Vastaajat olivat saaneet esimerkiksi perheen ja ystävien tukea tai ymmärrystä koulussa tai työpaikassa. He olivat voineet esimerkiksi kertoa työtovereilleen paniikkihäiriöstä.

Olen näillä konsteilla voittanut paniikkihäiriön, eikä se enää vaivaa minua.

Olin silloin ja olen edelleen tyytyväinen saamaani tukeen.

Kokisin koko taudin uudestaan, jos saisin valita.

Nykyään olen usein huomannut, että olen onnellinen sairastaessani sitä, koska olen tutustunut ihaniin ihmisiin. Olen oppinut itsestäni paljon, ja löytänyt itsestäni luovia kykyjä jaksaa arjessa.

Venla Sojakka
Pieksämäki

Yllä oleva artikkeli on pieni osa Sosionomi Venla Sojakan opinnäytetyöstä.
Paniikkihäiriöyhdistys oli tukemassa hänen työtään, lähettämällä satunnaisesti valituille yhdistyksen jäsenille kyselyn, joka oli opinnäytetyön perustana. Kiitämme kyselyyn osallistuneita.
On tärkeää, että alan opiskelijat tekevät tutkimusta paniikkihäiriötä sairastavien olosuhteista ja
arjessa selviämisestä.Tutkimuksesta on apua niin paniikkilaiselle kuin heitä hoitaville.

Opinnäytetyö löytyy kokonaisuudessaan: www.pieksamaki.diak.fi klikkaa Kirjasto ja tietopalvelut/
diakin opinnäytepankki/ valitse seuraavat: valmistumisvuosi-2008, toimipaikka-Pieksämäki,
tutkintonimikkeet- sosionomi, tekijän sukunimi-Sojakka, klikkaa hae opinnäytetöitä, josta avautuu
PATIKOINTIA PANIIKIN KANSSA

CD PANIIKKIHÄIRIÖN HOITOON

Puh. 044-270 1852

Psykologin suunnittelema kahden CD:n kokonaisuus sisältää stressiä, ahdistusta ja alkavia paniikkioireita helpottavia harjoituksia. Mukana on rentouttavia ja rauhoittavia hengitys- ja rentoutustekniikoita, jotka rauhoittavat stressin, ahdistuksen ja paniikkikohtauksen aikana aktiivista sympaattista hermostoa, joka mm. kiihdyttää pulssia ja hengitystä sekä nostaa verenpainetta. Samalla harjoitukset aktivoivat rentoutuneena toimivaa parasympaattista hermostoa, joka rauhoittaa kehoa ja mieltä sekä lisää hyvää oloa.

CD:ltä löytyviä palleahengitystä, kehon ja mielen rentouttamista sekä turvapaikkaharjoitusta suositellaan paniikkihäiriöstä kärsiville itsehoidoksi mm. Bournen kirjassa Vapaaksi ahdistuksesta. Palleahengityksestä tulee tapa, kun sitä harjoitellaan säännöllisesti. Silloin sen avulla voidaan toimia rentona ja rauhallisena yhä useammissa tilanteissa, kun kehon ja mielen kiihtyneet toiminnot saadaan rauhoittumaan hengityksen avulla tarvittaessa.

Tutkimuksissa on todettu murehtimisen olevan tavallista ahdistuneilla. CD:n mielikuvaharjoituksissa mm. vähennetään murehtimista. Lisäksi yleistetään rento olo itselle hankalaan tilanteeseen mielikuvissa. Sen jälkeen on helpompi toimia rentona samassa tilanteessa arkielämässäkin. Häiritsevän mielikuvan neutralointi –harjoituksen avulla voidaan lieventää ja joskus

poistaakin ahdistusta herättäviä mielikuvia aikaisemmin tapahtuneista hankalista asioista. CD:iden viimeiset harjoitukset soveltuvat myös nukahtamisen helpottamiseen.

CD soveltuu itsehoitoon ja terapiakäyttöön. Itsehoito on helpompaa kuin kirjojen avulla, kun ei tarvitse tehdä harjoituksia muistin varassa, vaan voi rentoutua mukavassa asennossa, nauttia harjoitusten taustalla kuuluvasta rauhallisesta musiikista ja toimia CD:ltä kuuluvien ohjeiden mukaan. CD:n mukana on ohjeita ja lisätietoa harjoituksista. Harjoitukset kestävät 13 – 24 minuuttia.

CD 1

1. Palleahengitys

2. Rauhoittava hengitys

3. Lihasten jännitys- ja rentoutusharjoitus

4. Kehon ja mielen rentoutusharjoitus

CD 2

1. Rennon olon yleistäminen itse

valittuun tilanteeseen

2. Murehtimisen vähentäminen

3. Häiritsevän mielikuvan neutralointi

4. Turvapaikka

CD-tilaukset: www.terapianetti.fi